Yks yö Lahes

 Edellisestä kauheuksien illasta oli jo vierähtänyt noin vuosi, niin oli aika seuraavan. Jos nyt huonoja ideoita mietitään niin harva on huonompi kuin Lahti, joten suuntasimme tietysti Lahteen. Itse tulin reissusta kotiin viikon influenssan kanssa, joten yhdistettynä henkiseen palautumiseen tästä reissusta on mennyt jo kuukauden luokkaa. 

Ensimmäinen ilta vietettiin laadukkaasti dartsia heittäen ja lihamukeja kumoten. Toisena iltana oli sitten pääpäivän aika, ja turnajaiset avattiin vuodenvaihteessa Terraforming Mars - kisassa menestymättömyydestä palkinnoksi saadulla herkkupalalla.

Eipä tästä Viron "klassikosta" paljon jäänyt muuta kerrottavaa kuin tahraiset kädet.

Pullo oli ilmeisesti omistajillaan ikääntynyt jo hetken aikaa, ja sen huomasi hiilihappojen osittaisena katoamisena. Ei tämä muuten mitenkään erityisen pahaa ollut, jos ei hyvääkään. Hyvä lähtö. Tai siis paha.

Sitten asiaan. Tämän Pinaq Rose konjakki-vodka-roseviini kammotuksen olin roudannut syksyn reissulta Kirkkoniemestä, ja kyllä kannatti. Nimittäin olihan tuo aika pahaa. Kärkeen tässä vaiheessa.

Sitten tutulla ja turvallisella linjalla vähän esanssista makeutusaine"siideriä", Upcider Wild Berry Light. Pahempaa kuin skumppa, parempaa kuin Pinoq. Perustasoa siis.

Väliin otettiin yksi kevennys, kun Olarin Jarmo - oluen etiketti sopi loistavasti tähän reissuun. Tämähän oli tälle illalle aivan täysi katastrofi, koska Jarmo on hyvää olutta. Jonon hännille, pysyvästi.

Reissujen maine kiirii niin pitkälle, että yhden raatilaisen puoliso oli varta vasten ulkomaanmatkaltaan tuonut tällaisen herkulliselta vaikuttavan Små Sure - nimeä kantavan juoman. Tässä oli joku ehkä jopa hyvä maku josta en ihan saanut kiinni, mutta olihan se kokonaisuus sitten kuitenkin aika pahaa, eli kannatti roudata. En ollut ihan vakuuttunut siitä onko tämä pahempaa kuin Pinaq, mutta jonon kärkeen silti kiilasi, eikä sitä paikkaa sitten enää luovuttanutkaan.

Hotti - juomia on parikin kertaa jo taidettu juoda, joten näitä voisi jo kutsua Swingin veroiseksi klassikoksi. Ei tämä oikeastaan ollut edes kauhean pahaa, valitettavasti. Pidin tästä muuta raatia enemmän, mutta sijoitus painui Upciderin ja skumpan välille häntäpäähän.

Yleensä alkoholi tuo sen verran potkua juoman makuun että pahan juoman on helpompi olla tosi paha jos siinä on alkoholia. Joskus kuitenkin maailmaan syntyy tällaisia mustia joutsenia, kuten Dr. Pepper Creamy Coconut, jonka pahuuden pystyi aistimaan jo tölkin nähtyään. Miksaamalla vahvoihin tämä oli tietysti vielä pahempaa, mutta oli tämä pelkkänäkin melkoinen hirvitys. Kakkoseksi heti Små Suren perään, eikä siitäkään sijoituksesta tarvinut luopua.

Oltaisiinkohan tässä välissä syöty jotain (muistikuvat osin kuluneen ajankin takia hämäriä), mutta seuraavaksi nautittiin Underbergiä, joka on tietysti hyvää, eikä pahaa. Loppuraati oli eri mieltä, ja sijoitus löytyi heti Dr. Pepperin perästä, ja mitalikolmikko olikin jo tässä vaiheessa iltaa lopullisessa muodossaan.

Näillä reissuilla katsellaan tietysti myös elokuvia, aloittaen nyttemmin yleensä jollain Elonet - klassikolla. Sen kunnian sai tällä kertaa Rovaniemen markkinoilla, joka ei ollut ollenkaan huono, kuten nämä eivät yleensä ole olleetkaan (paitsi Vihtori ja Klaara). Mainio pätkä ja täydellinen match tähän iltaan.

Leffan aikana lahtelaista, tietenkin, vaikka itselläni Hartwall onkin ikiboikotissa. Erikois-Twist-Mango-IPA tai jotain sinne päin. Eihän tämä kovin pahaa ollut, vähän tylsää jos jotain. Saman verran mangon makua saa kyllä taitavalla humaloinnillakin, mutta koska se on kalliimpaa kuin mango niin eihän nyt sellaisia. Jarmon eteen jonon hännille.

Perään toinen samanmoinen, Erikois-Twist-Citrus-Wheat-Beer tai jotain. Oikeastaan vielä edellistä parempi. Lähestulkoon hyvä jopa. Ettekö te Lahdessa osaa edes pahaa olutta tehdä. Jarmon ja toisen Twistin väliin.

Esanssijuomien pahuuden ydin piilee makeudessa, ja tämä Brothers Premium Cider Toffee Apple oli ihan hyvä esimerkki siitä. Tavallaan voisi olla hyvääkin jos ei yrittäisi olla siideri. Ja juoma. Twist Mangon ja skumpan väliin. 

Jaloviina Omena oli riski jonka kostautuminen ei oikein edes yllättänyt. Eli hyväähän tämä oli, vaikka miten yritettiin vihata. Twistien väliin häpeäjonoon.

Häpeästä puheenollen, pyörimään laitettiin Aku Hirviniemen Hirttämättömät. Missään muussa tilanteessa tätä ei voi ihminen katsoa, eikä se nytkään hyvä ollut, tietenkään. Eli aika täydellinen tähän väliin.

Perusasioiden äärelle, Coop Raspberry Carambola Light. Suunnilleen yhtä paha kuin päälle päin voisi ajatella, eli ei mitenkään ällöttävä mutta ei nyt mitenkään päin hyväkään. Upciderin ja Pinoqin väliin kärkikahinoihin.

Kyllähän nämä esanssijätteet osin sekoittuvat toisiinsa. Coop Groovy Raspberry oli vähän eri tavalla paha kuin edellinen, mutta aika samaa tasoa. Vähän kuitenkin parempi valitettavasti, joten skumpan ja Hottin väliin.

Tämä Olvin A. le Coqin vesimelonilonkero oli ollut minulla yli vuoden kaapissa kun unohdin ottaa sen edellisellä kerralla mukaan. No, ei ollut edes väljähtynyt koska tölkki on ylivoimainen juoma-astia.  Hotin ja Groovyn väliin, perushuono.

Välikevennyksenä Hirviniemen corpse paintit Hirttämättömistä.

Ruotsalaiset ja Kopparberg sentään osaavat tehdä paskaa. Olihan nimittäin tämäkin mustamarja"siideri" aikamoista sitä itseään. Jäi tosin huonoista "parhaaksi", eli Brothersin ja sitrus-Twistin väliin.

Toinen epämääräinen kukkolonkero, nyt päärynällä ja ginillä. Oli pahempi kuin se toinen, jotenkin gini potki tässä ihan väärällä tapaa. Niukasti vadelma-karambolaa parempi.

Breezer ja vesimeloni on sellainen match made in heaven, että tämän ostaminen tuntui jo vähän huijaukselta. Odotetun paha, tosin niukasti edellistä parempi.

Cooler Dark Cherryn kohdalla alkoi jo esanssikama riittää. Kyllä tämä minusta kuitenkin oli vähän erilailla ja enemmän paha kuin aiemmat. Ja raati oli samaa mieltä. Pinoqin taakse pahimmaksi esanssijuomaksi.

Toinen huijausjuoma näihin pitoihin on hard seltzer, Say Orange & Guarana oli minusta odotetun karmeaa. Jollekin tämä maistui vähän paremmin niin sijoitukseksi tuli keskikasti, Hotin ja Upciderin väliin. 

"Pruuvin" sai kunnian päättää kotimainen Hiisi mesimarjatisle, joka olikin aivan kauheaa tavaraa. Väkevällä toki on helpompaa olla tosi pahaa, ja tämä sen mahdollisuuden käytti. Pontikkaa, mutta pahaa pontikkaa. Pinoqin ja Underbergin väliin mitalisijan tuntumaan.

Ja siinä on kunniataulukko tuolta illalta, kärki, eli pahimmat jätteet, tietysti oikealla. Illan aikana nautittiin myös cooparikylkisiä joihin yksi raatilainen meinasi tukehtua, ja katsottiin taas yksi niin huono elokuva ettei sitä jaksanut kukaan katsoa loppuun, tällä kertaa Catsin virkaa toimitti 2025 - A World Enslaved by a Virus.

Tästä kun vuosi toivutaan niin katsotaan 2026 alussa mitä sitten keksitään.

Laajavuoren kauhut

Tällä kertaa oli Laajavuoren jäsenen vuoro isännöidä, joten "hauskaa" pidettiin sopivasti Matti Nykäsen maisemissa. Kuvat on otettu elokuvatilassa jossa katseltiin laatuleffoja samalla, joten tällä kertaa myös kuvien laatu on paskaa! Leffaillan avasi Mika Kaurismäen upea Last Border, joka olisi ollut oikeastaan aika hyvä ilman sitä puolen välin draamahidastelua.

 

Juomapuolen puolestaan avasi Bitterol Sprizz, eli Lidlin halpiskopio klassikkojuomasta. No, eihän tämä oikeastaan sille perusversiolle juuri häviä. Eli pahaa jos ei pidä katkerosta, eli ei mitenkään erityisen pahaa. Huti.

Swing on ollut takuuvarma valinta yleensä näissä karkeloissa, mutta tämä Strong Apple Light oli pettymys. Hieman esanssinen eikä todellakaan mitään siiderien aatelia, mutta ei tämä nyt kovin pahaakaan ollut. Edellistä parempi.

Olaf tekee tunnetusti huonoja oluita, niin ajattelin ottaa yhden mukaan tähän karkeloon. Harmi vain että White Knight Blancissa on witbierinä sen verran enemmän makua kuin lagereissa että ei tässä oikein talon virheet pääse "oikeuksiinsa". Eli oikeastaan aivan liian hyvä, vaikka ei kovin kummoinen olekaan. Edellisiä parempi ja itse asiassa koko illan paras juoma.

Sitten aletaan päästä asiaan. Pirkka greippi lonkero light, eli aspartaamilla makeutettu käymisteitse valmistettu lonkero. Tätä se meno taisi ennen lakiuudistusta olla. Eli ihan kauheaa. Heittämällä huonoin tähän mennessä. Hienoa!

Seltzerien ottaminen näihin mukaan alkaa olla jo vähän huijausta, vähän niinkuin kaiken pilaaminen ES-energiajuomalla tai purkkikermavaahdolla. Joo, huonohan tämä oli, mutta ei mitenkään mielenkiintoisella tavalla. Eikä ihan yhtä huono kuin edellinen. Päättelen kuvasta että elokuvaksi on tässä vaiheessa vaihtunut Titanic II, joka oli kyllä huono.

Ja sitten uudenlaista paskaa, nimittäin pakkauskin oli niin huono ettei sitä meinannut saada auki!

Vaan sai kuitenkin. Oliko se nyt sitten hyvä vai huono asia. Tämä Karlens Cucumber Gin & Tonic ei kuitenkaan kovin hyvää ollut. Kurkun tuoksu sinänsä ihan miellyttävä mutta maku oli joku melko hirvittävä kiniinikatkero kurkkuesanssilla. Kauas on tultu Hendrick's G&T:stä, mikä ei sinänsä yllätä. Huonoin toistaiseksi.

Lisää karlensia, rosmariini-mustikka long drink. Pelättiin että tämä voisi olla jopa ihan hyvä. No ei ollut, mutta ei yhtä huono kuin edellinen. Sprizzin ja Swingin väliin "parempaan" päähän.

Sitten kolmen juoman "värisuora" Mix-brändin cocktaileja. Ensimmäisenä Sex on the Beach, joka ei ehkä muuten olisi kauhean paha, mutta miksi tähän on minttua pitänyt laittaa? Okei, olisi se aika paha ilmankin. Sprizzin ja seltzerin väliin kärkikahinoihin.

Mixeistä seuraavana mojito, joka on minttua vihaavalle isännälle yksi hankalimmista juomista kumota. Meille muille ihan ok. Niukasti edellisen pahemmalle puolelle kuitenkin.

Ja viimeisenä Kamikaze. En tiedä oikein mitä tässä pitäisi olla mutta tuskin tämä on sinne päinkään. Yllättävän ei-offensiivinen silti. Kahden edellisen paremmalle puolelle.

Elokuvaksi on vaihtunut Tulion Vihtori ja Klaara, ja juomaksi viime vuodelta tuttu Fat Lizardin Saucy Tomboy, sillä isäntä ei ollut sitä vielä maistanut. Sikäli meni aivan vihkoon että hän tomaattimehun ystävänä piti tästä paljon. Meille kahdelle muulle edelleen aivan hirveä. Keskiarvolla mentiin sitten Mojiton ja Sex on the Beachin väliin.

Sinänsä peruskauraa nykyään tällaiset. Nokian Panimon Cosmopolitan cocktail. Parfyyminen ja kaikin puolin kehno, mutta ei kuitenkaan niin kauhean vaikea. Sex on the Beachin ja Kamikazen väliin jakamaan Mixien linjoja.

Breezerien luulisi olevan aika kevyttä kauraa näissä karkeloissa mutta väri oli tässä Raspberry Yuzu versiossa niin kauhea että otin kokeiluun. Ja olihan se makukin aika hirveä sitten! Yllätysosuma. Menee Cosmopolitanin ja Sex on the Beachin väliin. 

Ja toisena jokerina Malibu Strawberry Daiquiri. Vahvan mansikkainen ja ylimakea. Alkuun tuntuu jopa ihan kelvolliselta, mutta kyllä se makeus ja esanssisuus alkaa sitten tökkiä. Kamikazen ja Cosmopolitanin väliin. On tämä huono kuitenkin.

Jotain pahaa syötävää piti löytää. Nämä kuivakala-snacksit roudasin aikanaan Norjasta asti ja pari vuotta unohdin ottaa ne mukaan näihin karkeloihin. Onneksi en nyt unohtanut, koska olipahan pahaa!

Kyytipojaksi edellisille vähän Dieseliä. Vahvat ovat myös vähän huijausta näissä bileissä, niissä kun pahat maut tulevat voimakkaammin esiin. Tämä minttuhammastahna oli luonnollisesti isännälle hankala, mutta ei tästä muutkaan oikein tykänneet. Kärkeen.

Viimeisenä Gin Lemon, joka kuulosti siltä että voisi oikeastaan olla aivan hyvää. No ei sentään ollut. Joku taisi tämän laittaa keulillekin, mutta keskiarvolla jäi lopulta Dieselin taakse.

Tässä vielä lopuksi kunniataulukko vähiten pahasta pahimpaan. Aika hyvä ja sivistynyt setti näin kolmelle hengelle. Ensi kerralla varmaan Tampereella, kun yksi jäsenistämme meinaa sielläkin lähiaikoina asua.

Tallinn Crap Beer Festival 2023 + esiturnaus

Tämä matkahan oli jo toukokuussa, mutta kirjoittamisen kanssa on hieman kestänyt. Ehkä mieli yrittää suojella itseään ja unohtaa koko reissun? Joka tapauksessa Tallinnassa järjestettiin pienimuotoiset olutkestit, joissa tuli urakoitua aika reippaasti hyviä oluita. Matkaan kuitenkin lähdettiin pääasiassa Tallinn Crap Beer Festivalin innoittamana, joten tämähän oli aika paska idea kokonaisuudessaan. Mukaan oli tarttunut myös hieman hirvityksiä joita "nautittiin" airbnb:ssä ennen sivutapahtuman alkua.

Alkuun vähän holitonta, Warheades Sour! Watermelon Soda. Tämähän oli täysi huti, koska ei ollut mitenkään aktiivisesti epämiellyttävä juotava. Nestemäistä karkkia.

Aiempiin iltamiin olisin tämän Fat Lizard Saucy Tomboyn jo ostanut, mutta silloin tätä myytiin vain kegistä. Nyt sitten olin jo hyvissä ajoin napannut tämän talteen, ja olihan tämä tietysti aika pahaa. Ehkä niin hyvää kuin tomaattigose voi olla, mutta se ei ole silti kovin hyvää. Eli mainio ostos. Kärkeen.

UG:lla käydessä tuli napattua tällainen herkku tätä sessiota varten. 3 Dice Rosolli Sour on varsinkin tällaiselle rosollin viholliselle melko varma osuma tällaiseen. Tuoksu on jo melko kauhea sekoitus vihannesta ja vihreää omenaa, mutta maku menee vielä siitäkin yli (ali?). Pilaantuneita vihanneksia, kalaa, omenaa. En ole ihan näin offensiivista olutta hetkeen maistanut. Täysosuma, kärkeen.

Toisaalta myös Ranskasta asti tuli roudattua herkkua maisteltavaksi. X-Mark Cannabis Beer oli aika korkeilla (matalilla) odotuksilla, sillä vaikka höpöheinässä ei (huom oletettavasti!) ole mitään vikaa, sillä maustetut juomat ovat pääsääntöisesti aivan kauheita. Ja niinhän se oli tämäkin. Erinomainen osuma, selvä kakkossija, koska on tämä pahempi kuin Tomboy, muttei yhtä paha kuin Rosolli.

Ynnämuut osastolta vähän naapurin viinakaupasta haettua epämääräisen väristä limuviinaa... joka maistuu epämääräisen väriseltä limuviinalta, eli makealta ja ei mitenkään erityisen pahalta. Hutihan tästä tuli. Pahempaa kuin limppari kuitenkin lisätyn viinan vuoksi.

Samasta kaupasta napattiin myös aina näissä kinkereissä toimiva epämääräinen vahva lager. Viivakoodin ja joidenkin muiden merkkien perusteella todettiin tämän olevan Beliy Medvedev Krepkoe, joka oli jotakuinkin odotetunlainen hieman paha, mutta ei läheskään niin paha kuin ne tämänkertaiset hittituotteet.

Tässä vielä illan kunniataulukko pahimmasta vähiten pahaan.

Naapurimarketista ostettiin evääksi myös jotain kuivattu mustekala - snackseja, jotka muuten olivat aivan älyttömän pahoja myös. Jätettiin airbnb:n seuraaville asukkaille herkuteltavaksi.

TCBW:ssä tietysti "hyvät" oluet päätyivät viemäriin.

Päätapahtumaan eli Crap Beer Festivaliin saavuimme harmillisesti vähän myöhässä, joten se paras (pahin) sieniolut (kuva alla) oli jo loppu ja pääpalkinto jaettu. Pelkkä nuuhkaisu pullosta vakuutti siitä että palkinto oli ansaittu. Päätapahtumassa maistetuista Salaman Bembina ja Saku Müstiq Sour Blueberry Stout olivat huteja, koska olivat varsin kelvollisia oluita. Sen sijaan Saku Rock IPA, Alexander Strong, Disel Tamsusis, ja jo toista kertaa maistettu Gulpener Gladiator olivat kaikki ihan rehellisen huonoja. Hyvä tapahtuma, mutta ensi kerralla tätä ei kyllä sovi näin missata! Myös kirkkaammissa saleissa sisällä oli pari aikamoista hirvitystä, Stillwaterin Goldfish oli pilalla ja Anderson'sin Catch Up! Chili oli tomaattiolutta chilillä.

 Yhdistettynä myös hyviin juomiin tämä oli ehkä tavanomaistakin rankempi sessio, saapa nähdä mihin ensi kerralla päädytään.