Edellisestä hupi-iltamasta oli vierähtänyt jo pitkä tovi, joten oli aika taas verestää muistoja. Paikaksi valikoitui Muurame, jossa käytiinkin perjantai-iltana hankkimassa naapurin saunassa sopiva pieni kankkunen launtain pääpäivän iloksi. Space Jam pyörimään ja juomaa lasiin.
Päivä alkoi aamun ehtoollisella, jossa öylätin virkaa toimittivat ufo-öylätit ja ehtoollisviininä toimi Pinkki Drinkki. Ei erityisen maistuvaa, mutta ei tämä nyt kovin hankalasti juotavakaan ollut.
Aiempina vuosina Leijona-brändin maustetut väkevät ovat suorittaneet väkevästi, joten tänä vuonna maistoon otettiin Leijona Ibiza Mojito. Vähän pelkäsin ettei tämä olisi kovin pahaa, mutta olipa kuitenkin! Epämiellyttävän pistävä minttu, makea tuoksu ja kuitenkin ohuen katkera maku. Olihan tämä kohtalaisen kelvotonta!
Sitten ammutaan kovilla, yrttilikööri Ratzeputz on sen verran vahva että se alkaa olla tässä kisassa jo hieman epäreilua, vahvoissa juomissa kun pahat maut korostuvat. Muu raati tätä inhosi, mutta minä pidin. Mukavan katkera, joka on positiivista vaihtelua Jekku-kopioiden makeaan yrttisyyteen.
Oluthyllystä alkaa olla vaikea löytää offensiivisen huonoja tuotteita, eikä Bia Saigon Special tuonut tähän poikkeusta. Hieman vetinen ehkä, mutta varsin mielellään tätä helteessä joisi, eikä nytkään aiheuttanut kovin voimakkaita vastareaktioita.
Sitten pieni riskivalinta, koska Pentrich Days Replace Days oli ollut sekä Alkon sokko- että avoimessa pruuvissa lähes juomakelvottomaksi hapettunut. Riski kuitenkin kostautui, koska tämä versio oli tikissä. Ei nyt erityisen herkullinen, mutta hyvä NE-PA kuitenkin ja siten koko päivän ehdottomasti pahin huti.
Nimen ja värin perusteella valittu Veeti oli myös pieni pettymys, vaikka Veeteille maistuvaksihan tämä on varmaan tehty. Makea hyvinkin ei-offensiivinen limppari.
Tokihan tällaiseen tastingiin piti yksi Karhu Platina ostaa. Jos ei muuten niin jo Tuopillisen arvion perusteella. Hieman yllätyimme siitä kun tämä tuntui olevan vieläkin huonompi kuin mitä arviot ovat antaneet ymmärtää. Bud Light - Jonneille toiminee, meille ei.
Koska välissä oli reippailtu ulkona, oli tarve lämmikkeelle. Tämänvuotisen gögikattauksen heikoimmasta päästä ollut Vana Tallinn Glögi otettiin kattaukseen, mutta pettymyshän tästäkin tuli, kun lämmitys teki tästä parempaa, eikä pahempaa, kuten olin toivonut. Liköörin terävyys pehmeni ja aivan kelpo glögi tämä kuumana oli.
Pientä raikastusta ennen saunaa, Lilley's Lightly Sparkling Raspberry Mojito. Joku näissä valmis-mojitoissa on, mikä tekee niistä keskimäärin aika hirveitä. Kai se on se omenaviinin ja mintun yhdistelmä. Jossain näillä main taisi viihteeksi vaihtua Space Jam 2, joka oli alusta asti vielä ensimmäistäkin hirveämpi.
Saunajäähyn terassilla takuuvarman Swing-sarjan Light Perry. Eipä tämä kauhean kauhea sitten kuitenkaan ollut. Hyvin neutraali juotava ja vahvuus vähän turhan helposti piilossa.
Kyytipojaksi sitten vähän yrttejä ja sitrusta. Tämä olikin sitten niin kauheaa, ettei voittajaa illan aikana tälle löytynyt. Rosmariini-timjami puski niin vahvasti läpi, ettei ole ennen ruokapatojen ulkopuolella vastaavaa tullut vastaan. Pakollinen kokeilu ES-energiajuomaan miksattuna oli vähintään yhtä hirveä. Hattu päästä.
Jos kerran Vana Tallinn glögi ei ollutkaan pahaa, niin kai nyt Spritz sentään olisi? Kyllä, kyllä se oli. Takaetiketin iskulause sopi kyllä iltaamme täydellisesti.
Ja tälle kyytipojaksi yksi illan ennakkosuosikeista, Berris. "Sour-twist" tuo makuun "mukavan vivahteen". No kaipa sitä niinkin voi kuvailla. Itse kuvailisin niin että pilaa muuten hyvin tavanomaisen marjaliköörin täysin, mutta tähän iltaanhan se sopii. Mukava vivahde!
Ai että vaikea löytää pahoja oluita! Onneksi meillä on joskus ollut Pyynikki. Mango Watermelon Milkshake IPA on huomattavasti pahempi kuin miltä se kuulostaa, eikä se kovin hyvältä edes kuulosta.
Panostin myös kesän Ranskan reissulla tähän iltaan kun roudasin mukana Grenoblesta asti Cubanisto Rum Flavoured Beerin. Kyllä kannatti, koska olihan tämä aika karmea. Tuoksuu jallulle, maussa toivoo että maistuisi edes jallulle.
Ginger Joe ei ole erityisen paha, jos nyt ei mitenkään päin hyväkään, mutta entäs sitten Vahva Ginger Joe? No ei erityisen paha, mutta olihan se nyt kuitenkin paha. Eli ihan ok ostos.
Tämä klassikko-olut tuli hieman virheellisesti avattua ennen kohta alkavaa klassikkoelokuvaa, mutta totesimme Alkossa ettei Elephantia ole kukaan maistanut vähään aikaan. Taukoon on ollut hyvä syy, koska tämän rinnallahan Olvin Tuplapukki on makunautinto. Melko kauhea, ja vaikea uskoa vain 7,2 % vahvaksi. Luultavasti silti nostalgiasyistä kauppa käy.
Ja pyörimään Tulion Rakkauden risti. Tämähän ei siis ole edes huono, vaan oikeastaan aika mainio, mutta sopi tähän iltaan täydellisesti.
Roudasin mukana myös muutaman pullon jotka ovat unohtuneet aiemmasta maistelusta. Kosovon matkalta ostetu Raki Rrushi oli melko tavanomainen raki. Ei siis erityisen pahaa, mutta ei mitään pontikoiden aateliakaan. Eli jonkin verran pahaa kuitenkin.
Myös Ukrainan työmatkalta tuli vuonna 2019 herkkua mukaan. ПЕРВАЧОК eli Pervačok, vapaasti käännettynä "fuksi", on hyvinkin perinteinen itäblokin pippurivodka. Ja tämähän on toki vain vodkamerkki, jolta löytyy muitakin tuotteita. Tämä nyt on pahemmasta päästä, mutta miellyttävämpi kuin esim. raki.
A. Le Coqin Marga-Riitta oli mainio juoma kun seurasimme Riitan edesottamuksia elokuvassa, ja itse asiassa yllättävän kelvollinen muutenkin, vaikka olikin vesimelonilla maustettu. Häntäpään sijoitukseen oli tyytyminen.
Luultavasti näiden iltojen perinteeksi muodostuneen "seltzer-blokin" avasi Malibu Watermelon Lemonade, joka ei suoraan edes kerro olevansa seltzer. Mutta sellainen se on. Ei pahimmasta päästä, koska vähemmän yllättäen todella mauton, mutta ei tätä mielellään juo.
Seuraavaksi Kopparberg's Hart Seltzer Passionfruit, jolta odotettiin jo paljon pahempaa nautintoa, mutta olikin vain niukasti huonompaa kuin Malibu.
Olvin Hard Seltzer Ginger & Apple puolestaan oli odotuksissa parempi kuin edellinen ja tuoksuikin paremmalta, mutta maistui vielä kauheammalta. Muistelen tämän jakaneen melko vahvasti mielipiteitä, tosin.
Viimeistä seltzeriä pelättiin etukäteen varsin juotavaksi, olihan sen takana kuitenkin Brewcats-kollektiivi ja valmistajana RPS Brewing. Jos näiden on tarkoitus olla juomakelvottomia niin sitten ammattilaiset osuivat maaliin, tämä Sucker Seltzer oli nimittäin ylivoimaisesti pahin seltzer tänä iltana. Itse olin asettamassa jopa kakkossijalle, mutta muun raadin epäröinti pudotti Berrisin taakse, kuitenkin illan parhaaksi miedoksi.
Kamikaze Impress Drink oli nimestään ja väristään huolimatta heti maistettuna "selkeä takarivin juoma". Varsin ei-offensiivinen siis. Limpparia.
Pirkka Mansikka-Lime Light siideri on melko varmasti ollut joskus aiemminkin mukana, mutta ei muutamaan vuoteen kuitenkaan. Vahvaa keskitasoa, mutta olisi voinut olla huonompikin.
Brothers Marshmallow English Cider oli niitä juomia joiden toivoo olevan pahempia, mutta oikeastaan kuitenkin tietää että ihan juomakelpoista limpparia sieltä on kuitenkin tulossa. Niinhän siinä kävi. Floppi.
Elokuvissakin mentiin syvään päätyyn, pitihän Space Jamin ja Space Jam 2:n aloittama trilogia saada päätökseen... Oli muuten huono.
Somersbyn joulusiideriä oli "kehuttu" kauheaksi jossain, niin otettiin testiin. Kauheaa ehkä amatööreille. Näissä piireissä ihan juotava.
Yömyssyksi otettiin vielä pienet Muuramen paikallista legendaa. Loputon pahuuden lähde, pullon pohjan pastilleista lisää voimaa ikuisesti uuttava Kännu Kukk. Itselleni alkaa olla jo "acquired taste" joten ei päässyt ihan kärkikamppailuun. Muille ei niin maistunut, mikä nosti sijoitusta lähemmäs kärkeä. Takariviin kuitenkin jäätiin.
Tässä vielä turhankin pitkäksi venynyt kunniataulukko. Väkevät täytynee lähiaikoina diskata kisasta epäreilun etulyöntiaseman vuoksi, ja joku määrärajoitus täytyy varmaan ensi kerralle ottaa mukaan. Hauskaa kuitenkin taas oli, tai siis paskaa. Eli hyvä. Eli paha. Oli.
No comments:
Post a Comment