Tallinn Crap Beer Festival 2023 + esiturnaus

Tämä matkahan oli jo toukokuussa, mutta kirjoittamisen kanssa on hieman kestänyt. Ehkä mieli yrittää suojella itseään ja unohtaa koko reissun? Joka tapauksessa Tallinnassa järjestettiin pienimuotoiset olutkestit, joissa tuli urakoitua aika reippaasti hyviä oluita. Matkaan kuitenkin lähdettiin pääasiassa Tallinn Crap Beer Festivalin innoittamana, joten tämähän oli aika paska idea kokonaisuudessaan. Mukaan oli tarttunut myös hieman hirvityksiä joita "nautittiin" airbnb:ssä ennen sivutapahtuman alkua.

Alkuun vähän holitonta, Warheades Sour! Watermelon Soda. Tämähän oli täysi huti, koska ei ollut mitenkään aktiivisesti epämiellyttävä juotava. Nestemäistä karkkia.

Aiempiin iltamiin olisin tämän Fat Lizard Saucy Tomboyn jo ostanut, mutta silloin tätä myytiin vain kegistä. Nyt sitten olin jo hyvissä ajoin napannut tämän talteen, ja olihan tämä tietysti aika pahaa. Ehkä niin hyvää kuin tomaattigose voi olla, mutta se ei ole silti kovin hyvää. Eli mainio ostos. Kärkeen.

UG:lla käydessä tuli napattua tällainen herkku tätä sessiota varten. 3 Dice Rosolli Sour on varsinkin tällaiselle rosollin viholliselle melko varma osuma tällaiseen. Tuoksu on jo melko kauhea sekoitus vihannesta ja vihreää omenaa, mutta maku menee vielä siitäkin yli (ali?). Pilaantuneita vihanneksia, kalaa, omenaa. En ole ihan näin offensiivista olutta hetkeen maistanut. Täysosuma, kärkeen.

Toisaalta myös Ranskasta asti tuli roudattua herkkua maisteltavaksi. X-Mark Cannabis Beer oli aika korkeilla (matalilla) odotuksilla, sillä vaikka höpöheinässä ei (huom oletettavasti!) ole mitään vikaa, sillä maustetut juomat ovat pääsääntöisesti aivan kauheita. Ja niinhän se oli tämäkin. Erinomainen osuma, selvä kakkossija, koska on tämä pahempi kuin Tomboy, muttei yhtä paha kuin Rosolli.

Ynnämuut osastolta vähän naapurin viinakaupasta haettua epämääräisen väristä limuviinaa... joka maistuu epämääräisen väriseltä limuviinalta, eli makealta ja ei mitenkään erityisen pahalta. Hutihan tästä tuli. Pahempaa kuin limppari kuitenkin lisätyn viinan vuoksi.

Samasta kaupasta napattiin myös aina näissä kinkereissä toimiva epämääräinen vahva lager. Viivakoodin ja joidenkin muiden merkkien perusteella todettiin tämän olevan Beliy Medvedev Krepkoe, joka oli jotakuinkin odotetunlainen hieman paha, mutta ei läheskään niin paha kuin ne tämänkertaiset hittituotteet.

Tässä vielä illan kunniataulukko pahimmasta vähiten pahaan.

Naapurimarketista ostettiin evääksi myös jotain kuivattu mustekala - snackseja, jotka muuten olivat aivan älyttömän pahoja myös. Jätettiin airbnb:n seuraaville asukkaille herkuteltavaksi.

TCBW:ssä tietysti "hyvät" oluet päätyivät viemäriin.

Päätapahtumaan eli Crap Beer Festivaliin saavuimme harmillisesti vähän myöhässä, joten se paras (pahin) sieniolut (kuva alla) oli jo loppu ja pääpalkinto jaettu. Pelkkä nuuhkaisu pullosta vakuutti siitä että palkinto oli ansaittu. Päätapahtumassa maistetuista Salaman Bembina ja Saku Müstiq Sour Blueberry Stout olivat huteja, koska olivat varsin kelvollisia oluita. Sen sijaan Saku Rock IPA, Alexander Strong, Disel Tamsusis, ja jo toista kertaa maistettu Gulpener Gladiator olivat kaikki ihan rehellisen huonoja. Hyvä tapahtuma, mutta ensi kerralla tätä ei kyllä sovi näin missata! Myös kirkkaammissa saleissa sisällä oli pari aikamoista hirvitystä, Stillwaterin Goldfish oli pilalla ja Anderson'sin Catch Up! Chili oli tomaattiolutta chilillä.

 Yhdistettynä myös hyviin juomiin tämä oli ehkä tavanomaistakin rankempi sessio, saapa nähdä mihin ensi kerralla päädytään.

Halloweenia kauheammat hirvitykset Muuramessa

Edellisestä hupi-iltamasta oli vierähtänyt jo pitkä tovi, joten oli aika taas verestää muistoja. Paikaksi valikoitui Muurame, jossa käytiinkin perjantai-iltana hankkimassa naapurin saunassa sopiva pieni kankkunen launtain pääpäivän iloksi. Space Jam pyörimään ja juomaa lasiin.

Päivä alkoi aamun ehtoollisella, jossa öylätin virkaa toimittivat ufo-öylätit ja ehtoollisviininä toimi Pinkki Drinkki. Ei erityisen maistuvaa, mutta ei tämä nyt kovin hankalasti juotavakaan ollut.

 

Aiempina vuosina Leijona-brändin maustetut väkevät ovat suorittaneet väkevästi, joten tänä vuonna maistoon otettiin Leijona Ibiza Mojito. Vähän pelkäsin ettei tämä olisi kovin pahaa, mutta olipa kuitenkin! Epämiellyttävän pistävä minttu, makea tuoksu ja kuitenkin ohuen katkera maku. Olihan tämä kohtalaisen kelvotonta!

Sitten ammutaan kovilla, yrttilikööri Ratzeputz on sen verran vahva että se alkaa olla tässä kisassa jo hieman epäreilua, vahvoissa juomissa kun pahat maut korostuvat. Muu raati tätä inhosi, mutta minä pidin. Mukavan katkera, joka on positiivista vaihtelua Jekku-kopioiden makeaan yrttisyyteen.

Oluthyllystä alkaa olla vaikea löytää offensiivisen huonoja tuotteita, eikä Bia Saigon Special tuonut tähän poikkeusta. Hieman vetinen ehkä, mutta varsin mielellään tätä helteessä joisi, eikä nytkään aiheuttanut kovin voimakkaita vastareaktioita.

Sitten pieni riskivalinta, koska Pentrich Days Replace Days oli ollut sekä Alkon sokko- että avoimessa pruuvissa lähes juomakelvottomaksi hapettunut. Riski kuitenkin kostautui, koska tämä versio oli tikissä. Ei nyt erityisen herkullinen, mutta hyvä NE-PA kuitenkin ja siten koko päivän ehdottomasti pahin huti.

Nimen ja värin perusteella valittu Veeti oli myös pieni pettymys, vaikka Veeteille maistuvaksihan tämä on varmaan tehty. Makea hyvinkin ei-offensiivinen limppari.

Tokihan tällaiseen tastingiin piti yksi Karhu Platina ostaa. Jos ei muuten niin jo Tuopillisen arvion perusteella. Hieman yllätyimme siitä kun tämä tuntui olevan vieläkin huonompi kuin mitä arviot ovat antaneet ymmärtää. Bud Light - Jonneille toiminee, meille ei.

Koska välissä oli reippailtu ulkona, oli tarve lämmikkeelle. Tämänvuotisen gögikattauksen heikoimmasta päästä ollut Vana Tallinn Glögi otettiin kattaukseen, mutta pettymyshän tästäkin tuli, kun lämmitys teki tästä parempaa, eikä pahempaa, kuten olin toivonut. Liköörin terävyys pehmeni ja aivan kelpo glögi tämä kuumana oli.

Pientä raikastusta ennen saunaa, Lilley's Lightly Sparkling Raspberry Mojito. Joku näissä valmis-mojitoissa on, mikä tekee niistä keskimäärin aika hirveitä. Kai se on se omenaviinin ja mintun yhdistelmä. Jossain näillä main taisi viihteeksi vaihtua Space Jam 2, joka oli alusta asti vielä ensimmäistäkin hirveämpi.

Saunajäähyn terassilla takuuvarman Swing-sarjan Light Perry. Eipä tämä kauhean kauhea sitten kuitenkaan ollut. Hyvin neutraali juotava ja vahvuus vähän turhan helposti piilossa.

Kyytipojaksi sitten vähän yrttejä ja sitrusta. Tämä olikin sitten niin kauheaa, ettei voittajaa illan aikana tälle löytynyt. Rosmariini-timjami puski niin vahvasti läpi, ettei ole ennen ruokapatojen ulkopuolella vastaavaa tullut vastaan. Pakollinen kokeilu ES-energiajuomaan miksattuna oli vähintään yhtä hirveä. Hattu päästä.

Jos kerran Vana Tallinn glögi ei ollutkaan pahaa, niin kai nyt Spritz sentään olisi? Kyllä, kyllä se oli. Takaetiketin iskulause sopi kyllä iltaamme täydellisesti.

Ja tälle kyytipojaksi yksi illan ennakkosuosikeista, Berris. "Sour-twist" tuo makuun "mukavan vivahteen". No kaipa sitä niinkin voi kuvailla. Itse kuvailisin niin että pilaa muuten hyvin tavanomaisen marjaliköörin täysin, mutta tähän iltaanhan se sopii. Mukava vivahde!

Ai että vaikea löytää pahoja oluita! Onneksi meillä on joskus ollut Pyynikki. Mango Watermelon Milkshake IPA on huomattavasti pahempi kuin miltä se kuulostaa, eikä se kovin hyvältä edes kuulosta.

Panostin myös kesän Ranskan reissulla tähän iltaan kun roudasin mukana Grenoblesta asti Cubanisto Rum Flavoured Beerin. Kyllä kannatti, koska olihan tämä aika karmea. Tuoksuu jallulle, maussa toivoo että maistuisi edes jallulle.

Ginger Joe ei ole erityisen paha, jos nyt ei mitenkään päin hyväkään, mutta entäs sitten Vahva Ginger Joe? No ei erityisen paha, mutta olihan se nyt kuitenkin paha. Eli ihan ok ostos.

Tämä klassikko-olut tuli hieman virheellisesti avattua ennen kohta alkavaa klassikkoelokuvaa, mutta totesimme Alkossa ettei Elephantia ole kukaan maistanut vähään aikaan. Taukoon on ollut hyvä syy, koska tämän rinnallahan Olvin Tuplapukki on makunautinto. Melko kauhea, ja vaikea uskoa vain 7,2 % vahvaksi. Luultavasti silti nostalgiasyistä kauppa käy.

Ja pyörimään Tulion Rakkauden risti. Tämähän ei siis ole edes huono, vaan oikeastaan aika mainio, mutta sopi tähän iltaan täydellisesti.

Roudasin mukana myös muutaman pullon jotka ovat unohtuneet aiemmasta maistelusta. Kosovon matkalta ostetu Raki Rrushi oli melko tavanomainen raki. Ei siis erityisen pahaa, mutta ei mitään pontikoiden aateliakaan. Eli jonkin verran pahaa kuitenkin.

Myös Ukrainan työmatkalta tuli vuonna 2019 herkkua mukaan. ПЕРВАЧОК eli Pervačok, vapaasti käännettynä "fuksi", on hyvinkin perinteinen itäblokin pippurivodka. Ja tämähän on toki vain vodkamerkki, jolta löytyy muitakin tuotteita. Tämä nyt on pahemmasta päästä, mutta miellyttävämpi kuin esim. raki.

A. Le Coqin Marga-Riitta oli mainio juoma kun seurasimme Riitan edesottamuksia elokuvassa, ja itse asiassa yllättävän kelvollinen muutenkin, vaikka olikin vesimelonilla maustettu. Häntäpään sijoitukseen oli tyytyminen.

Luultavasti näiden iltojen perinteeksi muodostuneen "seltzer-blokin" avasi Malibu Watermelon Lemonade, joka ei suoraan edes kerro olevansa seltzer. Mutta sellainen se on. Ei pahimmasta päästä, koska vähemmän yllättäen todella mauton, mutta ei tätä mielellään juo.

Seuraavaksi Kopparberg's Hart Seltzer Passionfruit, jolta odotettiin jo paljon pahempaa nautintoa, mutta olikin vain niukasti huonompaa kuin Malibu.

Olvin Hard Seltzer Ginger & Apple puolestaan oli odotuksissa parempi kuin edellinen ja tuoksuikin paremmalta, mutta maistui vielä kauheammalta. Muistelen tämän jakaneen melko vahvasti mielipiteitä, tosin.

Viimeistä seltzeriä pelättiin etukäteen varsin juotavaksi, olihan sen takana kuitenkin Brewcats-kollektiivi ja valmistajana RPS Brewing. Jos näiden on tarkoitus olla juomakelvottomia niin sitten ammattilaiset osuivat maaliin, tämä Sucker Seltzer oli nimittäin ylivoimaisesti pahin seltzer tänä iltana. Itse olin asettamassa jopa kakkossijalle, mutta muun raadin epäröinti pudotti Berrisin taakse, kuitenkin illan parhaaksi miedoksi.

Kamikaze Impress Drink oli nimestään ja väristään huolimatta heti maistettuna "selkeä takarivin juoma". Varsin ei-offensiivinen siis. Limpparia.

Pirkka Mansikka-Lime Light siideri on melko varmasti ollut joskus aiemminkin mukana, mutta ei muutamaan vuoteen kuitenkaan. Vahvaa keskitasoa, mutta olisi voinut olla huonompikin.

Brothers Marshmallow English Cider oli niitä juomia joiden toivoo olevan pahempia, mutta oikeastaan kuitenkin tietää että ihan juomakelpoista limpparia sieltä on kuitenkin tulossa. Niinhän siinä kävi. Floppi.

Elokuvissakin mentiin syvään päätyyn, pitihän Space Jamin ja Space Jam 2:n aloittama trilogia saada päätökseen... Oli muuten huono.

Somersbyn joulusiideriä oli "kehuttu" kauheaksi jossain, niin otettiin testiin. Kauheaa ehkä amatööreille. Näissä piireissä ihan juotava.

Yömyssyksi otettiin vielä pienet Muuramen paikallista legendaa. Loputon pahuuden lähde, pullon pohjan pastilleista lisää voimaa ikuisesti uuttava Kännu Kukk. Itselleni alkaa olla jo "acquired taste" joten ei päässyt ihan kärkikamppailuun. Muille ei niin maistunut, mikä nosti sijoitusta lähemmäs kärkeä. Takariviin kuitenkin jäätiin.

Tässä vielä turhankin pitkäksi venynyt kunniataulukko. Väkevät täytynee lähiaikoina diskata kisasta epäreilun etulyöntiaseman vuoksi, ja joku määrärajoitus täytyy varmaan ensi kerralle ottaa mukaan. Hauskaa kuitenkin taas oli, tai siis paskaa. Eli hyvä. Eli paha. Oli.

Synkkä syksy Jätkäsaaressa

Edellinen ilta oli iloisesti unohtunut mielestä, niin oli aika sukeltaa taas paskojen alkoholien maailmaan. Suurimman osan hankinnoista tein itse Ruoholahden suunnalla, mutta Tomppa toi kaksi kovaa väkevää mukanaan Keski-Suomesta. Vantte tuli mukaan antamaan tulitukea.

Aamu aloitettiin alkoholittomalla jugurttilimulla. Minusta tämä on itse asiassa aivan hyvää, mutta otin maun outouden ja pullon tyylikkyyden takia mukaan. Raati piti lähinnä epäilyttävän hajuisena, mutta muuten hyvänä, joten ohi meni.

Päivän aktiviteettina mentiin Salmisaaren Gr8-viihdekeskukseen kokeilemaan monessako lajissa voidaan olla paskoja samana päivänä. Melko monessa. Gr8:ssa otettiin myös pari paskaa drinkkiä. Itse tilasin "tee mahdollisimman paha juoma", jolloin tuloksena oli Passoa-Amaretto-inkivääriolut. Olihan se huonohko, mutta liian hyvä näihin bileisiin. Tomppa kävi ideoimassa kahdessa baarimikon kanssa meille Jameson-Kahlua-tonicin, ja se oli kieltämättä paljon huonompi. On se seppä.

Päivä kunnolla käyntiin ensimmäisellä Tompan tuliaisella. Barracuda Tikishot, eli koko illan tulee ja pidetään se pää ylhäällä. Maustetuksi rommiksi tätä sanotaan, mutta jotain kohtalaisen hirveää se oli. Täysosuma.

Ja heti perään toiselle Tikkasen erikoiselle. Leijona Aruba! "Watermelon mojito shot", jossa mojito tarkoitti ilmeisesti kohtuutonta määrää minttua. Vesimelonihammastahnaa siis. Eli aika kauhea oli tämäkin.

Keisarin Rapuolut oli minulle vanha tuttu, mutta ajattelin tarjota tätä herkkua muillekin. Tämä ei minusta ollut ensimaistolla edes kovin huono, mutta nyt se tillisyys oli jotenkin viime kertaa kauheampaa. Ei yhtä huono mitenkään kuin edelliset, mutta aika huono silti.

Sitten kovat piippuun vahvan Karjalan merkeissä. Olihan tämä nyt toki huono, mutta ei yhtä huono kuin odotettiin. Ehkä viinatuplapukitkin menevät joskus eteenpäin.

Tankerin Gumbo Gosen tiesin mielipiteitä jakavaksi olueksi. Odotin siitä itse jonkin verran pitäväni, mutta yllätyksekseni tämä olikin todella pahaa. Ymmärrän toki miksi tästä joku myös pitää, mutta itse en saisi täyttä tölkkiä ilman apuvoimia alas. Siirtyi kisan kärkipaikalle eikä luovuttanut sitä koko iltana.

Sitten hard seltzerien maailmaan, ensimmäisenä Laitilan Naked Lemon Sour. Eli siis laihaa kossuvissyä pahalla sitruuna-aromilla. Eihän tämä erityisen pahaa ole kun ei maistu juuri miltään, mutta on se vähäinen maku melko epämiellyttävä.

Olvin Hard Kombucha oli oikeastaan tietoinen riskivalinta, koska tiedostin täysin että tämä ei todennäköisesti ole erityisen pahaa. Eikä ollutkaan. Mutta olisi voinut olla.

Helsinki Nolla, 0,0 % vahvuinen "gini" tisle oli myös mukana pääosin mielenkiinnosta, mutta osoittautui myös yllättävän huonoksi juomaksi. Makua pitäisi olla reilusti enemmän että tämä ajaisi asiansa. Nyt tämä oli vähän outoa hanavettä.

Martini Fiero & Tonic oli sitä mitä lupaa, eli katkerospritziä. Hyvää varmasti jos pitää katkeroista. Minä en pidä.

Paluu seltzereihin, ja ei tämä toinenkaan Laitila vakuuta vähää alusta. Aika heikko kossuvissy.

Kumpi tämän mangoseltzerin sitten tekee paremmin? Kieltämättä White Claw. Tai ainakin vähemmän huonosti.

Tämä nyt oli vähän easymode, kun kauhealla makucocktaililla olisi huono siiderinäkin, mutta seltzerinä luonnollisesti huonompi.

Perinteinen Millerin aito veto. Entsyymillä vältetty valovirhe, mutta kelvotonhan tämä on silti.

Lolean punaviinispritz oli melko lailla mitä lupasi. Ei surkea, mutta koska en pidä punaviinispritzistä, ei liian hyväkään.

Joku Swing pitää aina olla näissä bileissä mukana. Tällä kertaa vain vahingossa tuli valittua sama kuin viimeksi. Pahaa tämä oli sentään edelleen.

Kuvassa vielä lopullinen pahuusjärjestys. Järjestykseen on päädytty siten, että juodut juomat on aina laitettu "omalle paikalleen" pahuusjanalla siinä vaiheessa kun ne juotiin. Jugurttilimu on ehkä turhan korkealla, mutta näin ne asiat koettiin. Väkevien valinnat olivat todella onnistuneita ja Tanker räjäytti tällä kertaa pankin. Viihteenä katsottiin Cats (30 min oli tarpeeksi), Hungover Games ja Wicker Man, jonka suoratoistopalveluversio olikin leikattu niin että se koko elokuvan odotettu "not the bees" jäi näkemättä. VMP.